Jani Toivola: Tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia Afganistaniin

14.12.2011

Eduskunta käsitteli maanantaina 12. joulukuuta valtioneuvoston selontekoa Afganistanin tilanteesta ja Suomen kokonaistuesta Afganistanille. Toin seuraavat asiat ja ajatukset osaksi keskustelua:

Afganistan elää monella tavalla erittäin kriittisessä murrosvaiheessa. Asteittain kansainvälisen yhteisön tuella maan hallituksen ja viranomaisten tulisi kyetä ottamaan kokonaisvastuu maan turvallisuudesta ja siitä, että jokaisella sen kansalaisella olisi vakaat ja yhtäläiset edellytykset oman elämänsä eteenpäinviemiseen. Paljon kehitystä on tapahtunut, mutta paljon on vielä tekemättä. Kansainvälisen yhteisön pitkäjänteinen tuki on elintärkeää. Suomen roolin tulisi painottua tulevaisuudessa ennen kaikkea kehitysyhteistyöhön ja siviilikriisinhallintaan ja avainasemassa ovat erityisesti kansalaisjärjestöt ja demokratiakasvatus.

Maan sisäinen turvallisuus, demokratiakehitys, talouden kehitys, alueellinen yhteistyö naapurimaiden kanssa, väkivallasta irtisanoutuminen sekä ihmisoikeuksien ja tasa-arvon toteutuminen ovat kaikki avainasemassa maan tasapainoisen kehityksen ja todellisen rauhan saavuttamisen suhteen. Kaiken toiminnan tulisi tapahtua ihmisarvoa ja ympäristöä kunnioittaen, kaikkien ponnisteluiden tavoitteena nimenomaan Afganistanin kehitys.

Kun puhutaan Afganistanin tulevaisuudesta, tulisi puhua korostetusti etenkin nuorten tyttöjen sekä naisten asemasta. Yksi suurimmista ongelmista on edelleen tyttöjen ja naisten koulutuksen puute, huonot ja riittämättömät terveyspalvelut, lapsiavioliitot ja korkea lapsikuolleisuus. Nämä ovat erittäin räikeitä ja vakavia epäkohtia, kun puhutaan tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista. Vain tunnustamalla kaikki, luomme todellista hyvinvointia ja voimme saada aikaan kehitystä. Vain tunnustamalla kaikki, luomme ympärillemme yhteiskuntaa, jossa kaikki sen jäsenet kantavat vastuuta yhteisestä hyvästä.

Tässä kehitystyössä myös miehillä on keskeinen rooli. On tärkeää pohtia miehen vastuuta, miehen asemaa ja mallia afganistanilaisessa yhteiskunnassa. Kuinka hyvin se tukee tämänhetkisessä ilmapiirissä naisen tasa-arvoistumista, ja minkä nykyisessä miehen roolissa tulisi muuttua, jotta yhä useammat silmät avautuisivat ymmärtämään. Nuorten tyttöjen ja naisten oikeuksien ohella toivon, että Afganistanissa elävien seksuaalivähemmistöjen edustajien tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumista pidetään esillä kaikissa yhteyksissä.

Itselläni on viime vuosina ollut mahdollisuus tutustua ruohonjuuritasolla Afganistanissa naisten parissa tehtävään kehitystyöhön Afghan Hands -järjestön toiminnan kautta. Järjestön perusti vuonna 2005 afganistanilainen yrittäjä ja meikkitaitelija Matin Maulawizada. Hankittuaan itsellensä koulutuksen ja ammatillista menestystä Yhdysvalloissa hän halusi tehdä jotain oman yhteisönsä tukemiseksi, ja näin syntyi Afghan Hands.

Järjestö tarjoaa koulutusta ja työtä afganistanilaisille naisille. Toiminta aloitettiin viiden naisen voimin. Heidän tehtävänään on suunnitella ja valmistaa perinteisiä afganistanilaisia käsin kirjailtuja huiveja ja muita asusteita. Huiveja myydään ympäri maailmaa ja näin rahoitetaan koko organisaation toiminta. Työpaikan ehtona on, että naiset sitoutuvat työn ohella heille järjestettävään koulutukseen. Koulussa he oppivat lukemaan ja kirjoittamaan. Kurssilla käydään myös laajasti läpi naisten oikeuksia, demokratian perusteita sekä yrittäjäkoulutusta. Keskus aloitti viiden naisen voimin, ja tänään työntekijöitä on yli 200. Suurin osa heistä on tänään perheensä pääelinkeinontuojia, ja useampi heistä on myös jatkanut opintojaan aina yliopistoon asti.

Afghan Hands oli viime vuonna BBC:n järjestämän Maailman pelastavat innovaatiot -kilpailun finalisti. Järjestön keskuksiin kuitenkin hyökätään säännöllisesti, sillä yhteisö kokee edelleen tavalla tai toisella naisten aseman vahvistamisen uhkana.

Myös Suomi on ollut mukana monissa tärkeissä kansalaisyhteiskuntahankkeissa, kuten Naistoimittajat ry:n naistoimittajien koulutushankkeessa. Tämäntyyppisen tietotaidon välittämiseen ja yhteiskunnan voimaannuttamistyöhön meidän tulisi katsoa myös jatkossa.

Lopuksi nostaisin esiin ajatuksen sovinnosta ja anteeksiannosta. Vääryydet tulee tuomita, ja asianomaisia tulee rangaista, mutta samaan aikaan on hyvä muistaa, että moni ääriryhmien rivitaistelija ei välttämättä ole tehnyt valintaansa puhtaasti ideologisista syistä. Yhteiskunnan pitkään jatkunut näköalattomuus ja hallinnollisten rakenteiden puute ja turvattomuuden tunne ovat ajaneet monet ihmiset äärimmäisiin tekoihin. Meidän on autettava myös näitä ihmisiä palaamaan normaaliin yhteiskuntaan kohtuullisuuden rajoissa, jotta he kykenisivät löytämään itsellensä koulutusta, työtä ja elämänlangan myös siviilielämässä. Kansainvälisen yhteisön tulee olla kaikessa kanssakäymisessään Afganistanin kanssa ihmisoikeuksien ja tasa-arvon peili.

Jani Toivola

Kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja, eduskunnan väestö- ja kehitysryhmän puheenjohtaja ja eduskunnan ihmisoikeusryhmän varapuheenjohtaja

Kirjoitettu klo 12:42 | 0 kommenttia

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on sidottava tiiviisti kehitysyhteistyöhön

28.11.2011

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi marraskuussa tiivistelmän helmikuussa valmistuvasta raportista, joka käsittelee ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä – äkillisiä sääilmiöitä ja pidemmän ajan luonnonmuutoksia. Päättäjille suunnattu tiivistelmä on IPCC:lle tyypillisestä varovaisuudestakin huolimatta rankkaa luettavaa. Ilmastonmuutos tulee todennäköisesti lisäämään äkillisiä ja voimakkaita sääilmiöitä. Merenpinnan nousu uhkaa muun muassa täyttää suolavedellä tärkeitä pohjavesimuodostumia.

Kun aloitin ympäristönsuojelutieteen opinnot vuonna 2000 Helsingin yliopistossa, ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, adaptation, ei juuri puhuttu. Sopeutuminen tuntui olevan tabu, ikään kuin siitä puhuminen poistaisi ilmastonmuutoksen torjumiseen, mitigation, käytettävät voimavarat.

Torjumisessa ei kuitenkaan olla onnistuttu. Ilmastotutkijoilla on vahva käsitys siitä, ettei ilmaston lämpenemistä pystytä enää pitämään kriittisenä rajana pidetyn kahden celsiusasteen alapuolella. Vaikka kasvihuonekaasupäästöjä täytyy edelleen vähentää ripeästi, sopeutuminen ei saa enää olla kielletty puheenaihe. Se ei tarkoita sitä, että jatkamme päästöjen posottelua vanhaan malliin. Se tarkoittaa sitä, että suojaamme ilmastonmuutoksen vaikutuksille haavoittuvaisimmat ihmiset ja ekosysteemit – ne, jotka kaikkein vähiten ovat kontribuoineet maapallon lämpenemiseen.

Katastrofista tekee katastrofin haavoittuvaisuus sen vaikutuksille: trooppinen sykloni saattaa ilmestyä asumattomalle alueelle, mutta kyliin ja kaupunkeihin iskiessään tehdä hyvin pahaa jälkeä.

Vaikka katastrofeja ei voitaisikaan estää, haavoittuvaisuutta voidaan vähentää. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat iskemään kovimmin köyhiin maihin. Siksi sopeutumistoimenpiteet täytyy integroida kestävällä tavalla kehitysohjelmiin ja kehitysyhteistyöhön. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi kuivuutta kestävien lajikkeiden viljelyyn panostaminen ja että luonnonsuojelussa huomioidaan uusin silmin vaeltavien lajien levähdyspaikat, jotka saattavat muuttua nopeastikin lajeille käyttökelvottomiksi. On myös muistettava, että ympäristökatastrofit voivat tuhota pitkäjänteisen kehitystyön jollain muulla sektorilla.

Kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu on monissa rahoittajamaissa pidetty jossain määrin toistaan erillisinä kanavina ja toimina. Ympäristökatastrofien varautumisasioiden parissa työskentelevillä organisaatioilla on kuitenkin paljon osaamista, jota tulisi hyödyntää ilmastonmuutoksen varautumis- ja sopeutumisstrategioiden laatimisessa. YK:n ilmastotyössä ei ennen nyt julkaistavaa IPCC:n riskiraporttia ole juurikaan huomioitu tätä yhteyttä.

Tällä viikolla alkavassa Durbanin ilmastokokouksessa on muun muassa tarkoitus sopia kehitysmaiden kansallisista sopeutumisohjelmien ohjeistuksesta ja rahoituksesta. Yksi tärkeä asia, joka tulisi saada ohjeistuksiin, on kansalaisyhteiskunnan osallistaminen ohjelmien tekemiseen. IPCC:n tiedotustilaisuudessa viime viikolla muistutettiin, että ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja sopeutumisstrategioista on olemassa paljon ”harmaata kirjallisuutta”, eli muun muassa kansalaisjärjestöjen tuottamia raportteja, joita IPCC:n on tehtävänantonsa vuoksi vaikea hyödyntää omassa työssään mutta joihin on koottu paljon arvokasta paikallistason tietoa.

Maaria Haikarainen

 
Kirjoittaja on opintovapaalla Helsingin Vihreiden toiminnanjohtajan työstä ja opiskelee Lontoon King’s Collegessa ympäristökatastrofien riskienhallintaa ja ilmastonmuutoksen sopeutumiskysymyksiä

Kirjoitettu klo 13:12 | 0 kommenttia

Jani Toivola: Miten minä voin auttaa?

26.10.2011

Maailmassa elää noin miljardi vakavasti aliravittua ihmistä. Maailmassa on kyllä riittävästi ruokaa ravitsemaan kaikki sen asukkaat, mutta ongelmana on ruoan epätasainen jakautuminen.

Kehitysmaiden ruokaongelman taustalla on epäoikeudenmukainen maailmankauppajärjestelmä, jossa kehittyneet maat ensinnäkin suojelevat omaa tuotantoon erilaisten tukien ja tuonnin rajoitusten kautta ja toisekseen tukevat omaa vientiään kehittyviin maihin. Köyhille ja velkaantuneille valtioille räätälöidyt rakennesopeutus- ja köyhyydenvähentämisohjelmat ovat sisältäneet erittäin vientivetoisen talousmallin, joka on puolestaan johtanut köyhien maiden luonnonvarojen ryöstökäyttöön varsinkin sen jälkeen kun niiden vientituotteiden hinnat ovat romahtaneet maiden keskinäisestä kilpailusta johtuvan liikatarjonnan vuoksi.

Miten minä voin auttaa?

Tavallinen kuluttaja on ratkaisevassa asemassa kysynnän ja tarjonnan lain kannalta. Mitä useammin hankimme oikeudenmukaisesti ja kestävästi tuotettuja hyödykkeitä, sitä enemmän niitä on myös tarjolla kaikille kuluttajille ja edullisempaan hintaan. Eri tuotteiden välinen ilmastopäästöjen arviointi auttaa myös hahmottamaan kulutusvalintojamme.

Yksi kilo naudanlihaa tarkoittaa noin 15 hiilidioksidikiloa kasvihuonepäästöjä. Vastaavasti yksi soijapapukilo tarkoittaa vain yhden kilon verran kasvihuonepäästöjä. Naudanlihakilon ilmastopäästöt vastaavat noin 90 kilometrin matkaa keski-ikäisellä keskikuluttavalla autolla.

Yhden naudanlihakilon tuottamiseen tarvitaan moninkertainen määrä viljaa. Viljamäärä, joka kuluu yhden naudanlihakilon tuottamiseen, olisi mahdollista hyödyntää sellaisenaan eikä sitä tarvitsisi kierrättää eläimen kautta. Näin säästyisi arvokasta viljelymaata sekä niukkoja vesivaroja. Yleisohje kuluttajalle olisi vähentää lihan sekä maitotuotteiden käyttöä ja lisätä esimerkiksi soijan määrää ruokavaliossaan.

Jos katsotaan meidän suomalaisten kulutustottumuksia, niin huomaamme, että valinnoillamme on todellakin väliä. Suomalaiset kuluttivat viime vuonna nestemäisiä maitotuotteita keskimäärin 183 kiloa, hedelmiä ja marjoja 81 kiloa, viljaa 80 kiloa, lihaa 76 kiloa ja vihanneksia 68 kiloa per henkilö. Tästä naudanlihan osuus oli 18,6 kiloa, joka vastaa hiilidioksidipäästöiltään automatkaa Helsingistä Madridiin.

Worldwatch Instituutin Maailman tila 2010 –raportin mukaan nykyiseen kulutustason ylläpitämiseen tarvittaisiin 1,3 maapallon luonnonvarat. Suomalaisen elämäntavan ylläpitämiseen tarvittaisiin puolestaan 4 maapallon luonnonvarat.

Kulutusvalintojen ohella yksi tärkeimmistä vaikutusmahdollisuuksia on poliittinen kuluttaminen. Valtio, kunnat ja muut julkisyhteisöt tekevät vuosittain hankintoja 27 miljardilla eurolla. Summa vastaa noin 15 prosentin osuutta bruttokansantuotteestamme. Kansalaisten tulee vaatia, että näissä hankinnoissa otetaan huomioon kestävän kehityksen periaatteet sekä sitoutuminen kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja työntekijöiden oikeuksiin. Jokainen meistä osallistuu mm. kehitysmaiden pientuottajien tukemiseen ja viljelijöiden kouluttamiseen veroillaan kehitysyhteistyön kautta. Tämän vuoksi eduskunnan poliittinen tahtotila ja Suomen kansainvälisissä sitoumuksissa pysyminen on tärkeää maailman nälänhädän vastaisessa työssä. Me olemme kirstunvartioita.

Itse pyrin kulutusvalintojeni ohella vaikuttamaan kansanedustajana siihen, että Suomi saavuttaa lupauksena nostaa kehitysyhteistyömäärärahaosuutensa 0.7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Osallistun lisäksi kansalaisjärjestöjen kautta eettisen ja ilmastoystävällisen ruoantuotannon puolesta tehtävään työhön. Olen tällä hetkellä mukana Animalian Vapauta Valinnoilla -kampanjassa, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota eläineettiseen kuluttamiseen ja eläinten kohteluun liittyviin kysymyksiin.

 

Jani Toivola

Kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja.

 

Kirjoitus on julkaistu myös Vihreiden nettisivulla.

Kirjoitettu klo 11:42 | 0 kommenttia
© 2011