Kirjoitan tätä hallitusneuvotteluissa, joissa yksi aiheista on se, missä vauhdissa Suomi pitää vuosikymmeniä sitten annetun lupauksen nostaa kehitysyhteistyörahat 0,7 prosenttiin kansantuotteesta. Keskeneräisistä neuvotteluista en voi sen enempää kertoa.

Mutta viimeisen 10 vuoden aikana keskustelu kehityksen suhteesta ilmastonsuojeluun ja ympäristötavoitteisiin on muuttunut täysin.

10 vuotta sitten varsin moni ajatteli, että ilmastonmuutoksen hillintä ja ylipäänsä kansainvälinen ympäristönsuojelu on uusin kavala juoni estää kehitysmaiden köyhiä ihmisiä parantamasta elämäänsä. Näin ajateltiin etenkin kehitysmaissa, mutta saman ajatuksen jakoi myös teollisuusmaissa moni, joka vilpittömästi ajoi kansainvälistä oikeudenmukaisuutta, myös useamman EU-maan kehitysyhteistyöministeri.

Nyt ymmärretään, että ilmastonmuutoksesta kärsivät eniten ja ensimmäisinä maailman köyhät. Eikä se ole pelkkään tulevaisuutta, vaan jo tätä päivää. Monissa Afrikan maissa maanviljelys on vaikeutunut, koska sateet tulevat eri aikoihin kuin ennen ja epäsäännöllisesti. Eri maanosissa on koettu ennennäkemättömiä kuivuusjaksoja ja yhtä ennennäkemättömiä tulvia.

Kansainvälisten ilmastoneuvottelujen kuumiin kysymyksiin kuuluu, mistä otetaan rahat kehitysmaiden ilmastotoimien tukemiseen. Oikeudenmukaisuuden nimissä niitä ei pidä ottaa perinteisestä kehitysavusta, eli esimerkiksi vähentämällä tukea peruskouluihin ja –terveydenhoiton.

Mutta klassisessakin kehitysyhteistyössäkin on otettava huomioon ilmastonmuutos, jotta sen ennustettavat seuraukset kuten rajummat myrskyt, tai merenpinnan nousu eivät tekisi tyhjäksi sitä, mitä on tehty.

Ilmastomuutokseen sopeutuminen maksaa jo nyt. Pari vuotta sitten Oxfam-järjestö selvitti sopeutumisrahan tarpeen ja tulos oli, että rahaa tarvittaisiin noin tuhat kertaa verrattuna siihen, mitä teollisuusmaat ovat tähän tarkoitukseen apua myöntäneet.

Ilmastonmuutos on vain osa laajempaa ongelmaa, maapallon voimavarojen ylikulutusta. Mitä enemmän on ihmisiä, sitä vaikeampi on saada aisoihin ilmastonmuutos ja ylipäänsä estää konfliktit resursseista, kuten energiavaroista ja makeasta vedestä.

Ehkäisyvalistuksen ja ehkäisyvälineiden saattaminen maailman kaikkien ihmisten ulottuville on tärkeää, se helpottaa lukemattomien ongelmien ratkaisemista. Luulisi, että tämän ymmärtää sokea Reettakin.

Valitettavasti arvokonservatiivit eivät ymmärrä. Joka kerran, kun Euroopan parlamentissa on esillä päätöslauselma, jossa esiintyvät sanat seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet tai seksuaali- ja lisääntymisterveystyö, arvokonservatiivirintama esittää niiden pyyhkimistä yli.

En voi ymmärtää tätä joukkoa. Vielä vähemmän ymmärrän sitä, että tämän arvokonservatiivirintaman mukana yleensä äänestää muutama suomalainenkin meppi.