Kansanvalta kehityspolitiikan keskiössä

21.09.2011

Viime viikolla vietettiin YK:n vuonna 2007 julistamaa kansainvälistä demokratiapäivää. Tänä vuonna sen juhliminen olikin mitä ajankohtaisinta – Pohjois-Afrikan ja Arabian niemimaata ravistellut demokratiaa vaativa liikehdintä on ollut vallankumouksellista ja muuttanut kansainvälisen yhteisönkin asenteita. Nyt puhutaan arabikeväästä ja demokratian neljännestä aallosta.

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama lupasi toukokuussa tukea Tunisian, Libyan ja muiden alueen maiden demokratiakehitystä miljardeilla dollareilla. EU:n ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton korosti heinäkuussa alueen poliittisen kehityksen merkitystä, peräänkuuluttaen “syvää demokratiaa”. Ashtonin mukaan syvä demokratia tarkoittaa sitä, että ei kuvitella, että demokratiakehityksen päätepiste on vaalit, vaan että pitkäjänteisesti rakennetaan poliittisia instituutioita ja järjestelmiä, jotka mahdollistavat syvään juurtuneet demokraattiset käytännöt. ”Hallitusta ei valita vai kerran, vaan tärkeintä on voida vaihtaa sitä seuraavissa vaaleissa”, sanoi Ashton ja jatkoi: ”yksi suurimmista haasteista on se, että maissa, joissa ei ole poliittisia puolueita, turvataan niiden mahdollisuus muodostua ja vakiintua. Ja että me kunnioitamme kaikkia puolueita, jotka kannattavat demokraattisia arvoja ja ihmisoikeuksia”.

Uutta EU:n kannanotoissa on se, että näin avoimesti ja vahvasti tuetaan eteläisen naapurialueen demokratiakehitystä sekä ymmärretään, että vaalien liiallinen painottaminen demokratiatuessa on ollut virhe. Vaalit eivät automaattisesti johda aitoon kansanvaltaan. Uutta on myös se, että ymmärretään puolueiden merkitys demokratian rakentamisessa ja juurruttamisessa, ja että puolueita voidaan ja tulee tukea monipuoluejärjestelmän ja moniarvoisen demokratian viitekehyksessä. Ensimmäistä kertaa Euroopan komissio onkin avannut rahoitushakuja nimenomaan puolueiden kanssa tehtävälle työlle, vaikkakin rahoitusinstrumentit ovat edelleen turhan jäykkiä.

Myös Suomessa tuulet puhaltavat nyt demokratian hyväksi ulko- ja kehityspolitiikassa. Sekä kehitys- että ulkoministereinä toimivat nyt henkilöt, joilla on pitkä tausta ja sitoutuminen demokratian edistämiseen. Kehitysministeri Heidi Hautala totesi elokuisilla suurlähettiläspäivillä, että sekä kuohuvissa arabimaissa että humanitaarisesta katastrofista kärsivässä Afrikan sarvessa ongelmien taustalla ovat pitkälti samat syyt: demokratiavaje, sosiaalinen ja taloudellinen epätasa-arvo sekä osallistumismahdollisuuksien puute. ”On pohdittava, miten ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva ehdollisuus ja kehitysmaiden omistajuus voidaan yhdistää”, ministeri totesi. Ulkoministeri Erkki Tuomioja mainitsee ihmisoikeus-, demokratia- ja oikeusvaltiokehityksen tukemisen Suomen ulkopoliittisiksi painopisteiksi, ja globaalidemokratiaa edistänyt Helsinki-prosessi on saamassa ansaitsemansa seurantakokouksen. Myös uusi kehityspoliittinen alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen toteaa, että ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltio ovat kehityspoliittiset kulmakivet. ”Jos niissä ei onnistuta, niin ei sitten muussakaan”, toteaa Sipiläinen. Kaikki tämä ennakoi – toivottavasti – vahvaa demokratia- ja ihmisoikeuspainotusta uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa.

Onkin toivottavaa, että nämä aikeet muuttuvat konkreettisiksi ohjelmiksi ja teoiksi, jotka pyrkivät johdonmukaisuuteen myös kauppapolitiikan osalta. Suomen tulee antaa panoksensa demokratiatukeen kansainvälisen yhteisön jäsenenä, ja tuoda oma lisäarvonsa eurooppalaiseen yhteistyöhön. Sen pitää hyödyntää kaikkia käytössään olevia instrumentteja ja luoda mekanismeja, jotka mahdollistavat tämän, myös lyhyellä varoitusajalla ja pitemmällä aikavälillä. Demokratian tukemisessa ajoitus ja pitkäjänteisyys ovat tärkeitä; demokraattisia voimia tulee tukea kriittisissä tilanteissa, kun ne eniten sitä tarvitsevat, ja kunnes demokraattiset instituutiot ovat tarpeeksi juurtuneita. Suomen tulee toimia rohkeasti demokratian edistämiseksi ulko- ja kehityspolitiikassaan, unohtamatta puolueiden roolia demokratiakehityksessä. Demokratiaa ei voi viedä, mutta sitä tulee tukea paikallisten tarpeiden pohjalta, yhteistyössä paikallisten demokraattisia arvoja kunnioittavien toimijoiden kanssa.

Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry järjesti 15.9. kaksi tilaisuutta kansainvälisen demokratiapäivän kunniaksi, lisätietoja Demon nettisivuilta.

Sari Varpama

Kirjoittaja on toiminnanjohtaja, Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry

Kirjoitettu klo 09:56 | 0 kommenttia

Heidi Hautala: Ihmisoikeudet tuen ehdoksi

07.06.2011

Tapasin äskettäin tansanialaisia poliitikkonaisia, joita puolueiden kehitysyhteistyöjärjestö DEMO tukee hyvin tuloksin. Silti tässä Suomen tärkeässä kumppanimaassa tyttöjen koulutie katkeaa yleisesti lapsiavioliittoon eivätkä naiset edelleenkään peri tasaveroisesti.

Suomi rahoitti Tansaniaa viime vuonnakin 30 miljoonalla eurolla, josta puolet on suoraa tukea valtion budjettiin. Yhteensä 400 miljoonan suora budjettituki Tansanialle ei ole lopettanut naisiin kohdistuvia vakavia ihmisoikeusloukkauksia, huolimatta YK:n sopimuksesta naisten kaikkinaisen syrjinnän lopettamisesta. Mistähän avunantajien muodostamassa neuvostossa oikein keskustellaan?

Etiopiakin on Suomen tärkeä kumppanimaa. Maata tukee 19 EU-jäsenvaltiota. Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnassa tarkasteltiin hiljattain väitteitä, joiden mukaan kehitysapua käytetään sortovallan pönkittämiseen. Odotamme parhaillaan komission vastausta esitettyihin väitteisiin.

Apua on Human Rights Watchin mukaan evätty Etiopian valtapuolueen vastustajilta. Poliittinen repressio oli erityisen ankaraa ennen vuosi sitten pidettyjä vaaleja, joissa valtapuolue sai 99,6 % parlamenttipaikoista. Kansalaisjärjestölaki kieltää puuttumisen muun muassa ihmisoikeuskysymyksiin järjestöiltä, jotka saavat ulkomailta yli kymmenyksen rahoituksestaan. Olisi vain kohtuullista, että ulkomaiset avunantajat asettaisivat budjettituen ehdoksi kansalaisten poliittisia ja kansalaisvapauksia koskevan YK-sopimuksen toteuttamisen.

Useissa Afrikan maissa on ryhdytty entistä ankarammin vainoamaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. Euroopan parlamentti vaati viime vuonna, että uudistettuun Cotonoun sopimukseen otettaisiin seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuvan syrjinnän kielto, mutta kehityskomissaari Piebalgs perääntyi vaatimuksesta kumppanipuolen ankaran vastustuksen takia. Näistä 79 valtiosta 49:ssä homoseksuaalisuus on kriminalisoitu ja viidessä on voimassa kuolemantuomio kyseisistä rikoksista.

Viime vuosien kehityspoliittinen ideologia on epäonnistunut. Köyhyyden vähentäminen on ollut kehityspolitiikan tärkeä mutta yksioikoinen tavoite. Budjettituelle ja muulle yhteistyölle on asetettava ehdoksi ihmisoikeuksien noudattaminen.

Suomen edellisen hallituksen kehityspoliittisesta ohjelmasta voi lukea muutaman väkinäisen maininnan ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Onneksi kohta kirjoitetaan uusi kehityspoliittinen ohjelma. Suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen eduskuntavaalitavoitteissa ihmisoikeusrikkomusten ratkaiseminen on ilahduttavasti nostettu köyhyyden poistamisen rinnalle.

 

Heidi Hautala

Kirjoittaja on Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtaja.

 

Kolumni on alunperin julkaistu Vihreä Lanka -lehdessä (nro 22 3.6.2011).

Kirjoitettu klo 16:29 | 0 kommenttia
© 2011