Viime viikolla vietettiin YK:n vuonna 2007 julistamaa kansainvälistä demokratiapäivää. Tänä vuonna sen juhliminen olikin mitä ajankohtaisinta – Pohjois-Afrikan ja Arabian niemimaata ravistellut demokratiaa vaativa liikehdintä on ollut vallankumouksellista ja muuttanut kansainvälisen yhteisönkin asenteita. Nyt puhutaan arabikeväästä ja demokratian neljännestä aallosta.
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama lupasi toukokuussa tukea Tunisian, Libyan ja muiden alueen maiden demokratiakehitystä miljardeilla dollareilla. EU:n ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton korosti heinäkuussa alueen poliittisen kehityksen merkitystä, peräänkuuluttaen “syvää demokratiaa”. Ashtonin mukaan syvä demokratia tarkoittaa sitä, että ei kuvitella, että demokratiakehityksen päätepiste on vaalit, vaan että pitkäjänteisesti rakennetaan poliittisia instituutioita ja järjestelmiä, jotka mahdollistavat syvään juurtuneet demokraattiset käytännöt. ”Hallitusta ei valita vai kerran, vaan tärkeintä on voida vaihtaa sitä seuraavissa vaaleissa”, sanoi Ashton ja jatkoi: ”yksi suurimmista haasteista on se, että maissa, joissa ei ole poliittisia puolueita, turvataan niiden mahdollisuus muodostua ja vakiintua. Ja että me kunnioitamme kaikkia puolueita, jotka kannattavat demokraattisia arvoja ja ihmisoikeuksia”.
Uutta EU:n kannanotoissa on se, että näin avoimesti ja vahvasti tuetaan eteläisen naapurialueen demokratiakehitystä sekä ymmärretään, että vaalien liiallinen painottaminen demokratiatuessa on ollut virhe. Vaalit eivät automaattisesti johda aitoon kansanvaltaan. Uutta on myös se, että ymmärretään puolueiden merkitys demokratian rakentamisessa ja juurruttamisessa, ja että puolueita voidaan ja tulee tukea monipuoluejärjestelmän ja moniarvoisen demokratian viitekehyksessä. Ensimmäistä kertaa Euroopan komissio onkin avannut rahoitushakuja nimenomaan puolueiden kanssa tehtävälle työlle, vaikkakin rahoitusinstrumentit ovat edelleen turhan jäykkiä.
Myös Suomessa tuulet puhaltavat nyt demokratian hyväksi ulko- ja kehityspolitiikassa. Sekä kehitys- että ulkoministereinä toimivat nyt henkilöt, joilla on pitkä tausta ja sitoutuminen demokratian edistämiseen. Kehitysministeri Heidi Hautala totesi elokuisilla suurlähettiläspäivillä, että sekä kuohuvissa arabimaissa että humanitaarisesta katastrofista kärsivässä Afrikan sarvessa ongelmien taustalla ovat pitkälti samat syyt: demokratiavaje, sosiaalinen ja taloudellinen epätasa-arvo sekä osallistumismahdollisuuksien puute. ”On pohdittava, miten ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva ehdollisuus ja kehitysmaiden omistajuus voidaan yhdistää”, ministeri totesi. Ulkoministeri Erkki Tuomioja mainitsee ihmisoikeus-, demokratia- ja oikeusvaltiokehityksen tukemisen Suomen ulkopoliittisiksi painopisteiksi, ja globaalidemokratiaa edistänyt Helsinki-prosessi on saamassa ansaitsemansa seurantakokouksen. Myös uusi kehityspoliittinen alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen toteaa, että ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltio ovat kehityspoliittiset kulmakivet. ”Jos niissä ei onnistuta, niin ei sitten muussakaan”, toteaa Sipiläinen. Kaikki tämä ennakoi – toivottavasti – vahvaa demokratia- ja ihmisoikeuspainotusta uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa.
Onkin toivottavaa, että nämä aikeet muuttuvat konkreettisiksi ohjelmiksi ja teoiksi, jotka pyrkivät johdonmukaisuuteen myös kauppapolitiikan osalta. Suomen tulee antaa panoksensa demokratiatukeen kansainvälisen yhteisön jäsenenä, ja tuoda oma lisäarvonsa eurooppalaiseen yhteistyöhön. Sen pitää hyödyntää kaikkia käytössään olevia instrumentteja ja luoda mekanismeja, jotka mahdollistavat tämän, myös lyhyellä varoitusajalla ja pitemmällä aikavälillä. Demokratian tukemisessa ajoitus ja pitkäjänteisyys ovat tärkeitä; demokraattisia voimia tulee tukea kriittisissä tilanteissa, kun ne eniten sitä tarvitsevat, ja kunnes demokraattiset instituutiot ovat tarpeeksi juurtuneita. Suomen tulee toimia rohkeasti demokratian edistämiseksi ulko- ja kehityspolitiikassaan, unohtamatta puolueiden roolia demokratiakehityksessä. Demokratiaa ei voi viedä, mutta sitä tulee tukea paikallisten tarpeiden pohjalta, yhteistyössä paikallisten demokraattisia arvoja kunnioittavien toimijoiden kanssa.
Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry järjesti 15.9. kaksi tilaisuutta kansainvälisen demokratiapäivän kunniaksi, lisätietoja Demon nettisivuilta.
Sari Varpama
Kirjoittaja on toiminnanjohtaja, Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry
