Lapsena kadehdin usein tyttöjä. En ehkä uskalla mennä niin pitkälle, että väittäisin halunneeni olla tyttö. Tosiasia kuitenkin oli, että tytöillä näytti aina olevan kivempaa. Epätoivoani ei auttanut koulun ainainen halu suorittaa ryhmätehtävät tyttö-poika -jaolla. Tytöt tarttuvat heti toimeen kaikki tunteet mukana. Oli naurua, huutoa, kiivasta väittelyä, tappelu ja sovinto. Tytöt palauttivat työnsä aina etuajassa ja ylpeänä esittelivät tuotoksensa korkealta ja kovaa. Samaan aikaan toisaalla oli pojat potkimassa kiviä. Pyrkimyksenään henkensä edestä piilottaa kaikki kiinnostuksen merkit. Jos joku uskalsi olla aktiivinen, leimattiin hänet neidiksi. Se neiti olin yleensä minä. Kun olen aikuisena jakanut muistojani, moni tyttö on kokenut asian päinvastoin. He kadehtivat kapinallisia, vahvoja ja itsenäisiä poikia. Kumman muisto on oikea?
Yksi kahdeksasta maailman ihmisestä on 10–24 -vuotias tyttö tai nuori nainen. Nuoret ihmiset ovat kaikkein voimakkaimmin kasvava väestöryhmä kehitysmaissa ja heidän määränsä tulee kasvamaan rajusti seuraavan kymmenen vuoden aikana. Näin suurta väestöryhmää ei voida sivuuttaa poliittisesta päätöksenteosta. Näin on kuitenkin käynyt ja kuudesosa maailman nuorista elää alle kahdella dollarilla per päivä. Kun kokonainen sukupolvi unohdetaan vaikutukset ilmenevät esimerkiksi Pohjois-Afrikan mellakoiden kaltaisina levottomuuksina.
Kaikkein eniten tästä kaikesta kärsivät nuoret tytöt. Köyhät murrosikäiset tytöt ja nuoret naiset elävät ilman perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, eivät saa kouluttautua, ovat pakotettuina aikaisiin avioliittoihin ja raskauksiin sekä kärsivät lukuisista sukupuoleen liittyvistä väkivaltaisuuksista, kuten tyttöjen ympärileikkauksista.
Tyttöjen oikeus koulutukseen ja mahdollisuus itse päättää omasta koskemattomuudestaan on avain moneen kehitysmaiden ongelmaan. Tällä on suora vaikutus myös köyhyyden vähentämiseen sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon lisääntymiseen.
Maailmassa on 130 miljoonaa nuorta ilman koulupaikkaa, näistä 70 prosenttia on tyttöjä. Tyttöjen koulutusasteella ja syntyvyyden vähentämisellä on selvä yhteys. Jokainen lisävuosi koulutusta vähentää alle 18-vuotiaan tytön todennäköisyyttä saada lapsi 14–23 prosentilla. Lapsiavioliitot useimmiten lopettavat tyttöjen koulunkäynnin ja seksuaalinen kanssakäyminen alkaa yleensä vanhemman aviomiehen kanssa. 38 prosenttia kehitysmaissa asuvista tytöistä menee naimisiin ennen 18 ikävuottaan. 14 miljoonaa 15–19 vuoden ikäistä tyttöä puolestaan tulee raskaaksi vuosittain. Murrosikäisillä naisilla on viisi kertaa suurempi riski kuolla raskauden ajan komplikaatioihin verrattuna 20 vuotta täyttäneisiin naisiin; sama riski pätee murrosikäisten synnyttämiin vauvoihin.
Tämän vuoksi on tärkeää, että tytöillä on oikeus päättää omasta seksuaalisuudestaan, lapsiluvustaan ja lasten hankinnan ajoituksesta sekä saada seksuaalivalistusta, seksuaaliterveyspalveluita ja moderneja ehkäisyvälineitä. 75 prosenttia 15–24 -vuotiaista Afrikasta asuvasta HIV:iä sairastavista henkilöistä on naisia.
Auttaaksemme tyttöjä, kääntyy katseemme väistämättä yhteisön miehiin. Miten vaikuttaa vallitseviin asenteisiin ja saada miehet ymmärtämään naisten oikeuksien tärkeys ja välttämättömyys maapallon tulevaisuuden kannalta?
Itse uskon, että meidän tulisi hetki pohtia vallitsevaa miehen roolia ja asemaa maailmassa. Kuinka hyvin perinteinen miehen rooli tukee kykyä samaistua, kuunnella, olla empaattinen, herkkä ja avoin? Näitä ominaisuuksia miehen kuvaan tulisi kuitenkin mahtua, jotta naisen asema muuttuisi. Tukevatko nykyiset naisen ja miehen roolit haluamaamme muutosta vai vahvistavatko stereotypiat vallitsevaa ongelmaa? Mies ei puhu. Nainen ei kyseenalaista. Minä olen edelleen sitä mieltä että koulussa tytöillä oli kivempaa. Tytöillä tulisi olla kivempaa!
Kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja.
Linkkejä:
http://www.epfweb.org/thematic-issues/14/young-girls/
http://www.girleffect.org/uploads/documents/1/Girl_Effect_Fact_Sheet.pdf
http://www.prb.org/Publications/Datasheets/2011/worlds-women-and-girls.aspx
