Kaksi vuosikymmentä sitten Rio de Janeiron suvessa vannottiin kauniita valoja. Tuloksena syntyivät muun muassa uraauurtavat sopimukset ilmastonmuutoksen ehkäisemisestä ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Odotukset Rio+20-seurantakokoukselle ovatkin kovat.
Vanhat valat ovat nimittäin vuosien saatossa haalistuneet ja nykymenosta on kestävyys kaukana. Maailman rajat tulevat rytisten vastaan niin maalla, merellä kuin ilmassa. Jos jokainen kuluttaisi kuin suomalainen, kulutusta ylläpitämään tarvittaisiin kolme ja puoli maapalloa. Tiedemaailman lista apokalyptisistä ennusteista onkin pitkä ja lohduton. Paatuneet voivat kuulla professori Robert Repetton näkemyksiä maailmanluokan kestävyysvajeesta YK:n helmikuisessa keskustelutilaisuudessa. (6:58-30:30)
Lääkkeeksi globaalin kestävyysvajeen täyttämiseen on ryhdytty tarjoilemaan vihreää taloutta, toista Rio+20-kokouksen pääteemoista. Teema jättää vain harvan kylmäksi. Se sekä ihastuttaa että vihastuttaa kansallisilla ja kansainvälisillä foorumeilla.
YK:n ympäristöjärjestö UNEP on arvioinut, että kahden prosentin siivu maailman tuloista riittäisi vihertämään vanhentuneen talousmallin ja käynnistämään muutoksen, joka pelastaisi planeettamme luonnon, köyhät ja työllisyyden. Talouden vihertäminen voisi tarkoittaa esimerkiksi ympäristölle haitallisten tukien poistoa ja ympäristövaikutusten näkymistä tuotteiden hinnoissa.
Monia kehitysmaita kuitenkin epäilyttää. Eikö vihreän talouden sijaan pitäisi pohtia, miksi maailmassa on yhä lähes miljardi nälkäistä? Halutaanko kestävän kehityksen käsite korvata ympäristömantralla, jota hoetaan kunnes koittaa Rio+40? Miten toteuttaa kahden prosentin panostus vihreään talouteen, kun vain viisi maailman maata on 40 vuodessa saavuttanut köyhyyden poistamiseen tarkoitetun nollaseiskan?
Todellisena huolena ovat myös vihreän talouden vaikutukset kauppaan. Vihertymisen pelätään vaikeuttavan usein vanhentuneen teknologian turvin valmistettujen tuotteiden pääsyä maailmanmarkkinoille. Uhkakuva toimii myös toisin päin: teollisuusmaista tuotujen ympäristöystävällisten tuotteiden aalto voisi vahingoittaa paikallisten tuotteiden kauppaa.
UNEP:in mukaan vihreä talous taas tarjoaisi kehitysmaille mahdollisuuden sekä talouskasvuun, köyhyyden vähentämiseen että saastuttavan teollisuusvaiheen sivuuttamiseen. Esimerkiksi lisääntyvä luomuviljely voisi tuoda maihin tuloja, kohentaa ruokaturvaa ja säästää ympäristöä.
Vihreä talous voi parhaimmillaan tukea köyhyyden vähentämistä ja kestävää kehitystä. Matkalla Rioon olisi kuitenkin tärkeintä avata perustavanlaatuisempi keskustelu siitä, miten maailman rajalliset resurssit jaetaan oikeudenmukaisesti maiden ja ihmisten kesken. Olemmeko valmiita tinkimään yltäkylläisyydestä maailman enemmistön hyvinvoinnin turvaamiseksi?
Tuuli Hakkarainen
Kehityspoliittinen asiantuntija
Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry
