Kirkon Ulkomaanapu ja Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa järjestivät  pe 27.5. ”Minne menet kehityspolitiikka?” -keskustelutilaisuuden eduskunnan Pikkuparlamentin auditoriossa. Vihreiden puheenvuoron piti estyneen kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon puolesta Maaria Haikarainen (Siemenpuu-säätiön hallituksen jäsen ja Helsingin vihreiden toiminnanjohtaja)

Arvoisat kuulijat!

Kiitän mahdollisuudesta tulla edustamaan Vihreitä tähän tilaisuuteen. Tänne oli alunperin tulossa kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto, mutta hän – kuten kaikki muutkin vihreät kansanedustajat– on tänäänkin hallitusneuvotteluissa Säätytalolla.

Maailmassa on moni asia huonosti, kuten aiemmista alustuksista olemme kuulleet. Joka viides sekunti kuolee lapsi nälkään, joka viidestoista sekunti likaisesta vedestä johtuviin syihin ja joka kolmaskymmenes sekunti malariaan. Kehitysmaassa äidin todennäköisyys kuolla synnytykseen on 36-kertainen länsimaassa synnyttävään verrattuna.

Maailmasta katoaa joka vuosi noin 13 miljoonaa hehtaaria metsää. Metsäkato on nostamassa uuden sukupuuttoaallon ja ylikalastus on johtamassa kalakantojen romahtamiseen.

Mikään näistä ei olosuhteista ei ole luonnonlaki, jonka edessä meidän pitäisi voimattomina nostaa kädet pystyyn. Mikään ei myöskään ole sellainen asia, jolta voisimme täällä Suomessa sulkea silmämme.

Ilmastonmuutos, joka jäi eduskuntavaalien alla aivan liian vähäiselle huomiolle, ei ole kadonnut ilmiönä mihinkään. Maapallon lämpenemisen rajoittaminen alle kahteen asteeseen ei ehkä enää ole mahdollista ja ilmastonmuutos tulee pahentamaan kaikkia edellä mainitsemiani ongelmia entisestään. Tässä puheenvuorossa pyydettiin mainitsemaan yksi asia, johon pitäisi jatkossa kiinnittää paremmin huomiota. Nostan esille vihreiden ja monen järjestön vaatimuksen siitä, että kehitysyhteistyörahat ja ilmastorahoitus on pidettävä erillään, eli ilmastonmuutoksen hillintään on osoitettavat omat määrärahansa eikä se saa vähentää köyhyyden vähentämiseen tarkoitettuja varoja.

Suomen on tällä vaalikaudella tartuttava YK:n vuosituhattavoitteiden toteuttamiseen entistä voimakkaammin. Vuosituhattavoitteita ei pidä ajatella vain kehitysyhteistyötä ohjaavina periaatteina, vaan koherenssin toteutumiseksi niiden täytyy omalta osaltaan ohjata myös Suomen kauppa- ja turvallisuuspolitiikkaa ja muuta kansainvälistä yhteistyötä.

Kepan ehdotus johdonmukaisuusselonteosta eduskunnalle oli hyvä, ja lupaan viedä ehdotuksen eteenpäin vihreälle eduskuntaryhmälle.

Pelastakaa lapset –järjestö uutisoi maaliskuussa, että jos rikkaat länsimaat käyttäisivät kuuden päivän sotilasmenojaan vastaavan summan kehitysyhteistyöhön, sillä summalla saataisiin kaikki maailman lapset kouluun. Kuuden päivän! Vuosituhattavoitteiden toteutuminen ei ole kiinni rahasta, vaan sen allokoinnista.

Kehityspolitiikan tärkein tehtävä on köyhyyden vähentäminen ja kehitysavun päämääränä oltava sen tekeminen ajan myötä tarpeettomaksi. Suomen rahoittaman kahdenvälisen, monenkeskisen ja kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön on täydennettävä toisiaan niin, että samanaikaisesti vahvistetaan ikään kuin alhaalta päin demokratiakehitystä ja kehitysmaiden kansalaisten mahdollisuuksia pärjätä yhteiskunnassa. Samaan aikaan ohjelma-ja budjettituella vahvistetaan maiden peruspalveluiden ja infrastruktuurin järjestämistä niin, että köyhyyttä ylläpitäviä mekanismeja voidaan purkaa. Kehitysmaita ei pidä nähdä passiivisina avun vastaanottajina, vaan niiden täytyy päästä itse määrittelemään, millainen apu on kullekin maalle parhainta ja ottamaan vastuuta kehityksestään.

Kiitos.

Katso myös Kepan uutisointi tilaisuudesta: Hallitusneuvotteluja käyvät puolueet ovat 0.7%-tavoitteen takana