Heidi Hautala: Ihmisoikeudet tuen ehdoksi

07.06.2011

Tapasin äskettäin tansanialaisia poliitikkonaisia, joita puolueiden kehitysyhteistyöjärjestö DEMO tukee hyvin tuloksin. Silti tässä Suomen tärkeässä kumppanimaassa tyttöjen koulutie katkeaa yleisesti lapsiavioliittoon eivätkä naiset edelleenkään peri tasaveroisesti.

Suomi rahoitti Tansaniaa viime vuonnakin 30 miljoonalla eurolla, josta puolet on suoraa tukea valtion budjettiin. Yhteensä 400 miljoonan suora budjettituki Tansanialle ei ole lopettanut naisiin kohdistuvia vakavia ihmisoikeusloukkauksia, huolimatta YK:n sopimuksesta naisten kaikkinaisen syrjinnän lopettamisesta. Mistähän avunantajien muodostamassa neuvostossa oikein keskustellaan?

Etiopiakin on Suomen tärkeä kumppanimaa. Maata tukee 19 EU-jäsenvaltiota. Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnassa tarkasteltiin hiljattain väitteitä, joiden mukaan kehitysapua käytetään sortovallan pönkittämiseen. Odotamme parhaillaan komission vastausta esitettyihin väitteisiin.

Apua on Human Rights Watchin mukaan evätty Etiopian valtapuolueen vastustajilta. Poliittinen repressio oli erityisen ankaraa ennen vuosi sitten pidettyjä vaaleja, joissa valtapuolue sai 99,6 % parlamenttipaikoista. Kansalaisjärjestölaki kieltää puuttumisen muun muassa ihmisoikeuskysymyksiin järjestöiltä, jotka saavat ulkomailta yli kymmenyksen rahoituksestaan. Olisi vain kohtuullista, että ulkomaiset avunantajat asettaisivat budjettituen ehdoksi kansalaisten poliittisia ja kansalaisvapauksia koskevan YK-sopimuksen toteuttamisen.

Useissa Afrikan maissa on ryhdytty entistä ankarammin vainoamaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. Euroopan parlamentti vaati viime vuonna, että uudistettuun Cotonoun sopimukseen otettaisiin seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuvan syrjinnän kielto, mutta kehityskomissaari Piebalgs perääntyi vaatimuksesta kumppanipuolen ankaran vastustuksen takia. Näistä 79 valtiosta 49:ssä homoseksuaalisuus on kriminalisoitu ja viidessä on voimassa kuolemantuomio kyseisistä rikoksista.

Viime vuosien kehityspoliittinen ideologia on epäonnistunut. Köyhyyden vähentäminen on ollut kehityspolitiikan tärkeä mutta yksioikoinen tavoite. Budjettituelle ja muulle yhteistyölle on asetettava ehdoksi ihmisoikeuksien noudattaminen.

Suomen edellisen hallituksen kehityspoliittisesta ohjelmasta voi lukea muutaman väkinäisen maininnan ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Onneksi kohta kirjoitetaan uusi kehityspoliittinen ohjelma. Suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen eduskuntavaalitavoitteissa ihmisoikeusrikkomusten ratkaiseminen on ilahduttavasti nostettu köyhyyden poistamisen rinnalle.

 

Heidi Hautala

Kirjoittaja on Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtaja.

 

Kolumni on alunperin julkaistu Vihreä Lanka -lehdessä (nro 22 3.6.2011).

Kirjoitettu klo 16:29 | 0 kommenttia

Satu Hassi: Kehitys, ilmasto ja vauvat

27.05.2011

Kirjoitan tätä hallitusneuvotteluissa, joissa yksi aiheista on se, missä vauhdissa Suomi pitää vuosikymmeniä sitten annetun lupauksen nostaa kehitysyhteistyörahat 0,7 prosenttiin kansantuotteesta. Keskeneräisistä neuvotteluista en voi sen enempää kertoa.

Mutta viimeisen 10 vuoden aikana keskustelu kehityksen suhteesta ilmastonsuojeluun ja ympäristötavoitteisiin on muuttunut täysin.

10 vuotta sitten varsin moni ajatteli, että ilmastonmuutoksen hillintä ja ylipäänsä kansainvälinen ympäristönsuojelu on uusin kavala juoni estää kehitysmaiden köyhiä ihmisiä parantamasta elämäänsä. Näin ajateltiin etenkin kehitysmaissa, mutta saman ajatuksen jakoi myös teollisuusmaissa moni, joka vilpittömästi ajoi kansainvälistä oikeudenmukaisuutta, myös useamman EU-maan kehitysyhteistyöministeri.

Nyt ymmärretään, että ilmastonmuutoksesta kärsivät eniten ja ensimmäisinä maailman köyhät. Eikä se ole pelkkään tulevaisuutta, vaan jo tätä päivää. Monissa Afrikan maissa maanviljelys on vaikeutunut, koska sateet tulevat eri aikoihin kuin ennen ja epäsäännöllisesti. Eri maanosissa on koettu ennennäkemättömiä kuivuusjaksoja ja yhtä ennennäkemättömiä tulvia.

Kansainvälisten ilmastoneuvottelujen kuumiin kysymyksiin kuuluu, mistä otetaan rahat kehitysmaiden ilmastotoimien tukemiseen. Oikeudenmukaisuuden nimissä niitä ei pidä ottaa perinteisestä kehitysavusta, eli esimerkiksi vähentämällä tukea peruskouluihin ja –terveydenhoiton.

Mutta klassisessakin kehitysyhteistyössäkin on otettava huomioon ilmastonmuutos, jotta sen ennustettavat seuraukset kuten rajummat myrskyt, tai merenpinnan nousu eivät tekisi tyhjäksi sitä, mitä on tehty.

Ilmastomuutokseen sopeutuminen maksaa jo nyt. Pari vuotta sitten Oxfam-järjestö selvitti sopeutumisrahan tarpeen ja tulos oli, että rahaa tarvittaisiin noin tuhat kertaa verrattuna siihen, mitä teollisuusmaat ovat tähän tarkoitukseen apua myöntäneet.

Ilmastonmuutos on vain osa laajempaa ongelmaa, maapallon voimavarojen ylikulutusta. Mitä enemmän on ihmisiä, sitä vaikeampi on saada aisoihin ilmastonmuutos ja ylipäänsä estää konfliktit resursseista, kuten energiavaroista ja makeasta vedestä.

Ehkäisyvalistuksen ja ehkäisyvälineiden saattaminen maailman kaikkien ihmisten ulottuville on tärkeää, se helpottaa lukemattomien ongelmien ratkaisemista. Luulisi, että tämän ymmärtää sokea Reettakin.

Valitettavasti arvokonservatiivit eivät ymmärrä. Joka kerran, kun Euroopan parlamentissa on esillä päätöslauselma, jossa esiintyvät sanat seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet tai seksuaali- ja lisääntymisterveystyö, arvokonservatiivirintama esittää niiden pyyhkimistä yli.

En voi ymmärtää tätä joukkoa. Vielä vähemmän ymmärrän sitä, että tämän arvokonservatiivirintaman mukana yleensä äänestää muutama suomalainenkin meppi.

Kirjoitettu klo 15:47 | 4 kommenttia
© 2011