Maailmassa elää noin miljardi vakavasti aliravittua ihmistä. Maailmassa on kyllä riittävästi ruokaa ravitsemaan kaikki sen asukkaat, mutta ongelmana on ruoan epätasainen jakautuminen.
Kehitysmaiden ruokaongelman taustalla on epäoikeudenmukainen maailmankauppajärjestelmä, jossa kehittyneet maat ensinnäkin suojelevat omaa tuotantoon erilaisten tukien ja tuonnin rajoitusten kautta ja toisekseen tukevat omaa vientiään kehittyviin maihin. Köyhille ja velkaantuneille valtioille räätälöidyt rakennesopeutus- ja köyhyydenvähentämisohjelmat ovat sisältäneet erittäin vientivetoisen talousmallin, joka on puolestaan johtanut köyhien maiden luonnonvarojen ryöstökäyttöön varsinkin sen jälkeen kun niiden vientituotteiden hinnat ovat romahtaneet maiden keskinäisestä kilpailusta johtuvan liikatarjonnan vuoksi.
Miten minä voin auttaa?
Tavallinen kuluttaja on ratkaisevassa asemassa kysynnän ja tarjonnan lain kannalta. Mitä useammin hankimme oikeudenmukaisesti ja kestävästi tuotettuja hyödykkeitä, sitä enemmän niitä on myös tarjolla kaikille kuluttajille ja edullisempaan hintaan. Eri tuotteiden välinen ilmastopäästöjen arviointi auttaa myös hahmottamaan kulutusvalintojamme.
Yksi kilo naudanlihaa tarkoittaa noin 15 hiilidioksidikiloa kasvihuonepäästöjä. Vastaavasti yksi soijapapukilo tarkoittaa vain yhden kilon verran kasvihuonepäästöjä. Naudanlihakilon ilmastopäästöt vastaavat noin 90 kilometrin matkaa keski-ikäisellä keskikuluttavalla autolla.
Yhden naudanlihakilon tuottamiseen tarvitaan moninkertainen määrä viljaa. Viljamäärä, joka kuluu yhden naudanlihakilon tuottamiseen, olisi mahdollista hyödyntää sellaisenaan eikä sitä tarvitsisi kierrättää eläimen kautta. Näin säästyisi arvokasta viljelymaata sekä niukkoja vesivaroja. Yleisohje kuluttajalle olisi vähentää lihan sekä maitotuotteiden käyttöä ja lisätä esimerkiksi soijan määrää ruokavaliossaan.
Jos katsotaan meidän suomalaisten kulutustottumuksia, niin huomaamme, että valinnoillamme on todellakin väliä. Suomalaiset kuluttivat viime vuonna nestemäisiä maitotuotteita keskimäärin 183 kiloa, hedelmiä ja marjoja 81 kiloa, viljaa 80 kiloa, lihaa 76 kiloa ja vihanneksia 68 kiloa per henkilö. Tästä naudanlihan osuus oli 18,6 kiloa, joka vastaa hiilidioksidipäästöiltään automatkaa Helsingistä Madridiin.
Worldwatch Instituutin Maailman tila 2010 –raportin mukaan nykyiseen kulutustason ylläpitämiseen tarvittaisiin 1,3 maapallon luonnonvarat. Suomalaisen elämäntavan ylläpitämiseen tarvittaisiin puolestaan 4 maapallon luonnonvarat.
Kulutusvalintojen ohella yksi tärkeimmistä vaikutusmahdollisuuksia on poliittinen kuluttaminen. Valtio, kunnat ja muut julkisyhteisöt tekevät vuosittain hankintoja 27 miljardilla eurolla. Summa vastaa noin 15 prosentin osuutta bruttokansantuotteestamme. Kansalaisten tulee vaatia, että näissä hankinnoissa otetaan huomioon kestävän kehityksen periaatteet sekä sitoutuminen kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja työntekijöiden oikeuksiin. Jokainen meistä osallistuu mm. kehitysmaiden pientuottajien tukemiseen ja viljelijöiden kouluttamiseen veroillaan kehitysyhteistyön kautta. Tämän vuoksi eduskunnan poliittinen tahtotila ja Suomen kansainvälisissä sitoumuksissa pysyminen on tärkeää maailman nälänhädän vastaisessa työssä. Me olemme kirstunvartioita.
Itse pyrin kulutusvalintojeni ohella vaikuttamaan kansanedustajana siihen, että Suomi saavuttaa lupauksena nostaa kehitysyhteistyömäärärahaosuutensa 0.7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Osallistun lisäksi kansalaisjärjestöjen kautta eettisen ja ilmastoystävällisen ruoantuotannon puolesta tehtävään työhön. Olen tällä hetkellä mukana Animalian Vapauta Valinnoilla -kampanjassa, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota eläineettiseen kuluttamiseen ja eläinten kohteluun liittyviin kysymyksiin.
Jani Toivola
Kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja.
Kirjoitus on julkaistu myös Vihreiden nettisivulla.
