Heidi Hautala: Pelkkä apu ei riitä

01.10.2011

Viime viikolla osallistuin keskusteluun sekä YK:n yleiskokouksessa ja Maailmanpankin vuosikokouksessa. Kansainvälisessä keskustelussa toistuivat monet samat teemat kuin täällä Suomessa: eriarvoistuminen, ilmastonmuutos, nuorisotyöllisyys ja nousevien talouksien rooli kehityspolitiikassa. Nämä keskustelut innostivat minut pohtimaan omaa tulevaa kehityspoliittista toimenpideohjelmaamme ja sen lähtökohtia.

Maailmanpankin yleiskokouksessa pääjohtaja Robert Zoellick puhui ”Beyond Aid” -teemasta. Sen idea on, että pelkkä apu ei vähennä köyhyyttä, vaan tarvitaan laajempaa kehitysrahoitusta, innovatiivista ajattelua ja monipuolista kumppanuutta maiden ja muiden toimijoiden välillä. Omassa puheessaan Zoellick korosti muun muassa yrittäjyyden tukemista sekä nousevien talouksien vastuuta kehityksestä.

Zoellickin ”pelkkä apu ei riitä”-ajatusta mukaillen nostaisin kehityspolitiikkamme johtotähdiksi johdonmukaisuuden ja kokonaisvaltaisuuden. Niiden lisäksi oman arvolistani kärjessä ovat ihmisoikeudet sekä kehitysmaiden omistajuus, joka perustuu demokraattisesti määriteltyihin tarpeisiin ja tavoitteisiin.

New Yorkissa ja Washingtonissa puhuttiin paljon myös sukupuolten tasa-arvosta ja ilmastosta. Näiden kahden teeman älykkäästä yhdistämisestä Suomi sai paljon kiitosta. Olemme pitäneet linjakkaasti esillä sitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa erityisesti naisiin. Itse pidin tästä puheenvuoron Rion sopimuksia koskeneella korkean tason lounaalla ja kerroin, että Suomi tukee kehitysmaiden naisdelegaatteja ilmastokokouksissa.

Ilmasto- ja ympäristöasioista keskusteltiin myös muualla kuten aavikoitumissopimuksen seurantakonferenssissa. UNEP:n pääjohtaja Achim Steiner valoi minuun uskoa, että vihreä talous on avain kestävään kehitykseen. Kasvu ei saa kuitenkaan jättää varjoonsa sosiaalista ulottuvuutta – siksi puhuisinkin mieluummin vihreästä osallistavasta taloudesta (green inclusive growth).

YK:ssa ympäristökysymykset liittyvät läheisesti ensi vuonna pidettävä Rio+20 -kokoukseen, joka tuntui olevan kaikkien huulilla. On siis kulunut 20 vuotta Rion merkittävästä ympäristökokouksesta, jossa päätettiin keskeisistä ympäristösopimuksista. Osa odottaa Rio+20 -kokoukselta kokonaan uutta kehityspolitiikan paradigmaa ja moni puhuu kestävän kehityksen tavoitteiden asettamisesta. Vuosituhattavoitteista puuttuu muun muassa energian saatavuus, mutta on varmasti syytä varoa, että nämä uudet tavoitteet ohittaisivat vuosituhattavoitteet. Tästä muistutti muun muassa tapaamisessamme UNDP:n pääjohtaja Helen Clark.

Viikon aikana kävi selväksi, että niin tasa-arvoa, ilmastopolitiikkaa kuin hyvää hallintoakin (kuten avoimuutta) pidetään Suomen selkeinä vahvuuksina. Minusta ilmasto, tasa-arvo ja hyvä hallinto, joka kattaa ihmisoikeudet, sopisivatkin hyvin tavoitteiksi, jotka olisi otettava konkreettisesti huomioon kaikessa kehityspolitiikassamme.

Vakuutuin entistä vahvemmin siitä, että on unohdettava pallomme jakautuminen köyhään etelään ja rikkaaseen pohjoiseen. Moni ongelma on yhteinen: esimerkiksi elämäntapasairaudet riivaavat niin Suomessa kuin Grenadassakin. Oikeudenmukaista vauraudenjakoa tarvitaan kaikissa maissa niiden kehitysasteesta riippumatta.

 

Heidi Hautala

Kehitysministeri
Kirjoitus on julkaistu samana päivänä myös Vihreiden nettisivuilla www.vihreat.fi

Kirjoitettu klo 13:19 | 0 kommenttia

Tuuli Hakkarainen: Maailmanluokan kestävyysvaje

16.06.2011

Kaksi vuosikymmentä sitten Rio de Janeiron suvessa vannottiin kauniita valoja. Tuloksena syntyivät muun muassa uraauurtavat sopimukset ilmastonmuutoksen ehkäisemisestä ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Odotukset Rio+20-seurantakokoukselle ovatkin kovat.

Vanhat valat ovat nimittäin vuosien saatossa haalistuneet ja nykymenosta on kestävyys kaukana. Maailman rajat tulevat rytisten vastaan niin maalla, merellä kuin ilmassa. Jos jokainen kuluttaisi kuin suomalainen, kulutusta ylläpitämään tarvittaisiin kolme ja puoli maapalloa. Tiedemaailman lista apokalyptisistä ennusteista onkin pitkä ja lohduton. Paatuneet voivat kuulla professori Robert Repetton näkemyksiä maailmanluokan kestävyysvajeesta YK:n helmikuisessa keskustelutilaisuudessa. (6:58-30:30)

Lääkkeeksi globaalin kestävyysvajeen täyttämiseen on ryhdytty tarjoilemaan vihreää taloutta, toista Rio+20-kokouksen pääteemoista. Teema jättää vain harvan kylmäksi. Se sekä ihastuttaa että vihastuttaa kansallisilla ja kansainvälisillä foorumeilla.

YK:n ympäristöjärjestö UNEP on arvioinut, että kahden prosentin siivu maailman tuloista riittäisi vihertämään vanhentuneen talousmallin ja käynnistämään muutoksen, joka pelastaisi planeettamme luonnon, köyhät ja työllisyyden. Talouden vihertäminen voisi tarkoittaa esimerkiksi ympäristölle haitallisten tukien poistoa ja ympäristövaikutusten näkymistä tuotteiden hinnoissa.

Monia kehitysmaita kuitenkin epäilyttää. Eikö vihreän talouden sijaan pitäisi pohtia, miksi maailmassa on yhä lähes miljardi nälkäistä? Halutaanko kestävän kehityksen käsite korvata ympäristömantralla, jota hoetaan kunnes koittaa Rio+40? Miten toteuttaa kahden prosentin panostus vihreään talouteen, kun vain viisi maailman maata on 40 vuodessa saavuttanut köyhyyden poistamiseen tarkoitetun nollaseiskan?

Todellisena huolena ovat myös vihreän talouden vaikutukset kauppaan. Vihertymisen pelätään vaikeuttavan usein vanhentuneen teknologian turvin valmistettujen tuotteiden pääsyä maailmanmarkkinoille. Uhkakuva toimii myös toisin päin: teollisuusmaista tuotujen ympäristöystävällisten tuotteiden aalto voisi vahingoittaa paikallisten tuotteiden kauppaa.

UNEP:in mukaan vihreä talous taas tarjoaisi kehitysmaille mahdollisuuden sekä talouskasvuun, köyhyyden vähentämiseen että saastuttavan teollisuusvaiheen sivuuttamiseen. Esimerkiksi lisääntyvä luomuviljely voisi tuoda maihin tuloja, kohentaa ruokaturvaa ja säästää ympäristöä.

Vihreä talous voi parhaimmillaan tukea köyhyyden vähentämistä ja kestävää kehitystä. Matkalla Rioon olisi kuitenkin tärkeintä avata perustavanlaatuisempi keskustelu siitä, miten maailman rajalliset resurssit jaetaan oikeudenmukaisesti maiden ja ihmisten kesken. Olemmeko valmiita tinkimään yltäkylläisyydestä maailman enemmistön hyvinvoinnin turvaamiseksi?

Tuuli Hakkarainen
Kehityspoliittinen asiantuntija
Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry

Kirjoitettu klo 11:43 | 0 kommenttia
© 2011